Punaisena hehkuva laava vie kuvissa kaiken huomion. Silti tulivuorenpurkauksen vakavin vaara voi olla jotakin paljon huomaamattomampaa: tuulen mukana kulkeutuvaa tuhkaa, painanteeseen kerääntyvää kaasua tai jokilaaksoa pitkin vyöryvää mutaa. Purkauksen vaikutuksia ei siksi voi päätellä pelkästään siitä, kuinka lähellä laavaa seisoo.
Sama koskee purkauksen kokoa. Rauhalliselta näyttävä tapahtuma voi tehdä lähialueesta vaarallisen, kun taas kaukaa näkyvä tuhkapilvi voi häiritä elämää satojen kilometrien päässä. Tulivuorta on hyödyllisempää ajatella muuttuvana ympäristönä kuin yhtenä näyttävänä purkausaukkona.
Miksi yksi tulivuori valuttaa laavaa ja toinen räjähtää?
Maan alla oleva magma sisältää sulaa kiviainesta, kiteitä ja kaasuja. Kun magma nousee kohti pintaa, paine pienenee ja siihen liuenneet kaasut alkavat muodostaa kuplia. Ratkaisevaa on, kuinka helposti kaasu pääsee poistumaan.
Juoksevassa magmassa kaasut pääsevät usein vapautumaan helpommin. Purkaus voi silloin tuottaa laavasuihkuja ja maanpintaa pitkin eteneviä laavavirtoja. Sitkeämpi magma puolestaan voi pidättää kaasua, jolloin paineen purkautuminen rikkoo magmaa pieniksi kappaleiksi ja synnyttää räjähdysmäisen purkauksen.
Tämä ei kuitenkaan ole aukoton jako kahteen purkaustyyppiin. Myös magman nousunopeus, purkauskanavan rakenne ja veden kohtaaminen vaikuttavat tapahtumiin. Kuuman magman ja veden kosketus voi aiheuttaa voimakkaita räjähdyksiä, vaikka magma olisi muuten varsin juoksevaa.
Yhdenkin purkauksen luonne voi muuttua. Alkuvaiheen tapahtumat eivät siis välttämättä kerro, millaiseksi tilanne myöhemmin kehittyy.
Tuhka ei ole samanlaista kuin nuotion tuhka
Tulivuorituhka koostuu pienistä kiven, mineraalien ja vulkaanisen lasin hiukkasista. Se ei ole palaneen aineksen pehmeää jäännöstä, vaikka nimi helposti johtaa ajatukset siihen.
Tuhkan ominaisuudet selittävät, miksi ohutkin kerros voi aiheuttaa hankaluuksia. Hiukkaset voivat ärsyttää silmiä ja hengitysteitä, kuluttaa koneita sekä heikentää näkyvyyttä. Runsas tuhkalaskeuma kuormittaa rakennuksia, ja kastuminen kasvattaa kuormaa entisestään.
Lentoliikenteessä tuhkapilvi on erityinen vaara, sillä tuhka voi vaurioittaa lentokoneen moottoreita ja muita järjestelmiä. Vuoden 2010 Eyjafjallajökullin purkaus Islannissa osoitti, kuinka laajasti yhden tulivuoren tuhka voi vaikuttaa eurooppalaiseen lentoliikenteeseen. Matkustajan näkökulmasta purkaus saattoi näkyä vain peruutettuna lentona, vaikka sen lähde oli kaukana.
Tuhkan leviämiseen vaikuttavat muun muassa purkauspatsaan korkeus, hiukkasten koko ja tuulet eri korkeuksilla. Maanpinnan tuulensuunta ei yksin kerro, minne tuhkapilvi kulkeutuu.
Vaaravyöhyke ei ole siisti ympyrä kartalla
Tulivuoren ympärille piirretty etäisyysraja on helppo ymmärtää, mutta todelliset vaarat seuraavat usein maastoa ja säätä.
Laavavirrat kulkevat painovoiman ohjaamina ja voivat katkaista teitä tai tuhota rakennuksia. Monissa tilanteissa ne etenevät riittävän hitaasti, jotta alueelta ehditään poistua. Niiden nopeus kuitenkin vaihtelee, eikä laavan lähestyminen omin päin ole turvallinen tapa arvioida tilannetta.
Räjähdysmäisissä purkauksissa voi syntyä pyroklastisia tiheysvirtauksia: erittäin kuumia kaasun, tuhkan ja kivikappaleiden virtauksia, jotka liikkuvat nopeasti maanpinnan tuntumassa. Niiden kohdalla turvallisuus perustuu ennakolta tehtyihin aluerajauksiin ja ajoissa tapahtuvaan evakuointiin, ei viime hetken väistämiseen.
Vesi tuo mukaan toisen vaaran. Rankkasade tai lumen ja jään sulaminen voi sekoittaa irtonaista vulkaanista ainesta lahariksi eli vulkaaniseksi mutavyöryksi. Se voi kulkea jokiuomissa kauas tulivuoresta. Lahareita voi syntyä myös varsinaisen purkauksen päätyttyä, kun rinteille jäänyt aines lähtee veden mukana liikkeelle.
Tulivuorikaasut puolestaan voivat heikentää ilmanlaatua. Esimerkiksi hiilidioksidia voi tietyissä oloissa kerääntyä mataliin maastonkohtiin. Näkyvän tuhkan tai voimakkaan hajun puuttuminen ei siksi todista ilman olevan turvallista.
Ennakkovaroitus ei ole lähtölaskenta
Tulivuoria seurataan muun muassa maanjäristysten, maanpinnan muodonmuutosten, kaasupäästöjen ja lämpötilan avulla. Magman liikkuminen voi aiheuttaa pieniä järistyksiä ja muuttaa tulivuoren pintaa jo ennen purkausta.
Yksittäinen merkki ei silti kerro varmasti, että purkaus alkaa. Levottomuus voi laantua ilman purkausta, ja joskus tapahtumat etenevät nopeasti. Asiantuntijat arvioivat useita havaintoja yhdessä sekä vertaavat niitä kyseisen tulivuoren aiempaan toimintaan.
Siksi varoitukset ilmaisevat usein kasvavaa todennäköisyyttä eivätkä tarkkaa ajankohtaa. Epävarmuus ei tarkoita, ettei seurannasta olisi hyötyä. Se tarkoittaa, että päätöksiä joudutaan tekemään ennen kuin kaikki on varmaa.
Matkailijalle ajantasainen tieto on maisemaa tärkeämpi
Aktiivisella tulivuorialueella kannattaa tarkistaa paikallisten viranomaisten tiedotteet ja suljetut alueet ennen liikkeelle lähtöä. Vanha retkikuva tai edellispäivän havainto ei kerro tämänhetkisestä turvallisuudesta.
Jos alueelle annetaan poistumiskehotus, sitä on syytä noudattaa viivyttelemättä. Tuhkasateessa viranomaiset voivat ohjeistaa pysymään sisällä ja vähentämään altistumista. Hiukkasilta suojaava hengityksensuojain ei suojaa tulivuorikaasuilta, joten sitä ei pidä tulkita luvaksi mennä vaara-alueelle.
Tulivuorenpurkauksen ymmärtämisessä olennaisin kysymys ei lopulta ole, näkyykö laavaa. Olennaisempaa on tietää, mitä tulivuoresta vapautuu, mihin se voi kulkeutua ja miten olosuhteet muuttuvat. Näyttävä kuva tallentaa yhden hetken. Turvallinen tilannearvio tarvitsee paljon enemmän.