Arttu Wiskari on vuonna 1990 syntynyt suomalainen laulaja ja lauluntekijä, joka on kotoisin Hattulasta. Hämeenlinnalaisen juuret näkyvät hänen musiikissaan vahvasti, vaikka monet luulevatkin häntä alun perin kotoisin jostain suuremmasta kaupungista. Wiskari aloitti uransa varsin nuorena, mutta hänen tiensä huipulle ei ole ollut aivan suoraviivainen. Ennen läpimurtoaan hän teki musiikkia omalla tyylillään ja oppi tuntemaan oman äänensä sekä tarinankerrontansa tärkeyden.
Hänen ensimmäinen singlensä ja sitä seurannut albumi *Ikuisesti sun* (2012) nosti hänet lopullisesti kartalle. Levyn nimikkokappaleesta tuli nopeasti suuri hitti, ja se soi radioissa sekä tanssilattioilla vuosikausia. Tämän jälkeen Wiskarin ura on lähtenyt nousukiitoon, ja hän on julkaissut useita albumeita, joilla jokaisella on omat vahvat hetkensä.
Se, mikä erottaa Arttu Wiskarin monista muista, on hänen kykynsä yhdistää perinteinen iskelmä ja laulajan rock-asenne. Häntä on monesti verrattu Eppu Normaalin Pantseen, ja vaikka vertaus on osuva, on Wiskari luonut täysin oman äänimaailmansa. Hänen kappaleissaan on usein huumorilla maustettua tekstiä, mutta pinnan alla piilee myös kaipuuta, nostalgiaa ja arkielämän koskettavia tilanteita.
Tyypillisesti Wiskari laulaa arjen asioista: naapureista, kesästä, rakkaudesta ja suomalaisuudesta. Hän ei pyri olemaan mitään muuta kuin oma itsensä, ja juuri tämä aitous on tehnyt hänestä niin pidetyn. Kappaleissa kuulee vahvasti vaikutteita amerikkalaisesta countrysta ja rockista, mutta sanoitukset ovat hyvin suomalaisessa kontekstissa ja tarttuvat sieluun juuri suomalaisen huumorin ja tunnemaailman kautta.
Arttu Wiskarin diskografiaan mahtuu useita valtavan suosittuja kappaleita. *Ikuisesti sun* on edelleen yksi hänen tunnetuimmista, ja se on jäänyt elämään monien mieliin häiden, rippijuhlien ja kesäiltojen soittolistoilla. Toinen valtava menestys on *Tässä on mun oma koti*, joka käsittelee syvällisesti suomalaista sielunmaisemaa ja kotoaan luopumisen tuskaa. Kappale sai valtavan vastaanoton ja nousi nopeasti kansan suosioon – siitä tuli eräänlainen moderni iskelmän klassikko.
Huumoria ja vakavuutta yhdistelevä *Suomen kesä* on puhdasta kesäpopin parhaimmistoa, joka saa jokaisen suomalaisen katsomaan hetken maisemaa ulos ikkunasta. Wiskari osaa myös vakavuuden ja haikeuden sävyt erinomaisesti, kuten hänen rosoisemmat ja hitaammat kappaleensa osoittavat. Hänen laulunkirjoituksensa on erittäin vahvaa juuri siksi, että se ei väkisin yritä loistaa, vaan tyytyy kertomaan hyvän ja totuudenmukaisen tarinan.
Vaikka Wiskari on urallaan tehnyt paljon omia biisejä, hänen suosionsa kasvoi entisestään noustuaan mukaan suosittuun *Vain elämää* -sarjaan. Sarjassa hän osoitti olevansa paitsi lahjakas originaali myös erittäin taitava tulkitsemaan muiden artistien kappaleita. Hänen sovituksensa ja tunnepitoiset tulkintansa keräsivät paljon kehuja ja esittivät hänet entistä monipuolisempana muusikkona.
Nämä vierailut ovat rikkoneet kuvaa, jonka mukaan Wiskari olisi pelkkä huumorimies. Hänen kykynsä sukeltaa syvälle toisen kappaleen tunnelmaan on ollut todella vaikuttavaa. Wiskari on itse sanonut arvostavansa hyvän tarinan voimaa ja sitä kautta hän on onnistunut säilyttämään sekä vanhat että saamaan uusia kuulijoita myös television kautta.
Suhde yleisön ja Arttu Wiskarin välillä on poikkeuksellisen lämmin. Hänet nähdään helposti lähestyttävänä ja samanlaisena kuin kuka tahansa suomalainen hevikset ja juhannusta viettävä perheenisä. Hän ei omaa itseään liian vakavasti, mutta musiikkiaan hän tekee täydellä sydämellä. Tämä näkyy lukuisina keikkoina, festivaaliyleisöinä ja siinä, kuinka kansa ottaa hänet avosylin vastaan.
Myös media ja musiikkialan ammattilaiset ovat huomanneet Wiskarin lahjakkuuden. Hän on ollut ehdolla useissa musiikkipalkinnoissa, kuten Emma-gaalassa, ja hänen levyjään on myynyt erittäin hyvin kotimaassa. On myös sanottu, että Wiskari on onnistunut murtamaan rajapintaa iskelmän ja nuoremman popin välillä. Tämä on harvinainen saavutus, sillä usein eri genret elävät omissa maailmoissaan, mutta Wiskari vetää siirtymää luontevasti puolelta toiselle.
Arttu Wiskarin musiikissa on jotakin hyvin universaalia suomalaista. Se käsittelee menetyksiä, mutta myös iloa ja juhlaa samoissa lauseissa. Hänen kaksijakoisuutensa – kyky muuttaa tyylilajia pilke silmäkulmassa mutta myös kyyneleet tarinassa – tekee hänestä lopulta aidosti arvostetun artistin. Moni kappale on syntynyt henkilökohtaisista kokemuksista, ja kuulija aistii sen helposti.
Wiskari on myös pysynyt hyvällä tavalla ennustettavana, mutta samalla yllättäen jatkuvasti. Hän ei ole hyppinyt trendien kelkkaan, vaan on pysynyt oman musiikillisen visionsa ja äänensä uskollisena. Tällaisena aikana, jolloin mikään ei pysy pitkään paikoillaan, pysyvyys ja luotettavuus ovat valttikortteja, joita fanti osaavat arvostaa.
Kun katsoo Arttu Wiskarin uraa tähän päivään, huomaa että hän on vasta puolivälissä matkaansa. Jokainen levy, jokainen keikka ja jokainen *Vain elämää* -jakso on vahvistanut hänen asemaansa ikonina ja sillanrakentajana. Hän onnistuu olemaan sekä leikkisä että syvällinen, ja tästä yhdistelmästä syntyy aidosti koskettavaa musiikkia.
Luulenpa, että tulemme kuulemaan Wiskarin uudesta musiikista vielä monta kertaa pitkän ajan sisällä. Hänenlaisensa artisti ei katoa mihinkään – hän vain jatkaa kertomistaan tarinoita, jotka osuvat suomalaisen sydämen lähellä oleviin tunteisiin. Kun suomalainen pop ja rock lopulta historiassa muistetaan, Arttu Wiskarin nimi on ehdottomasti siellä kehityksen keskiössä, ja hänen kappaleensa tulevat soimaan vielä tulevillekin sukupolville juhannussaunoissa ja kesäilloissa.