Kaarle XVI Kustaa syntyi 30. huhtikuuta 1946 Solassa, Tukholman lähellä. Hän oli prinssi Gustaf Adolfin ja kruununprinsessa Sibyllan poika. Hänen syntymänsä hetkellä hänen isoisänsä Kustaa VI Aadolf oli vielä kuningas, ja Kaarle Kustaa oli kolmantena kruununperijänä. Traaginen tapahtuma muutti kuitenkin kaiken: vuonna 1947 Kaarle Kustaan isä, prinssi Gustaf Adolf, kuoli lento-onnettomuudessa Tanskan Kööpenhaminassa. Tämä teki vuonna 1950 syntymästä vain kolmevuotiaasta Kaarle Kustasta kruununperijän eli kruununprinssi astui arvonsa mukaisesti muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1973, isänsä kuoleman jälkeen.
Nuoruutensa Kaarle Kustaa vietti osittain Ruotsin ulkopuolella, opiskeli myös Sveitsissä. Hän on suorittanut sekä sotilas- että akateemisen koulutuksen. Hänen kielitaitonsa on monipuolinen: hän puhuu sujuvasti ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa.
Kaarle Kustaasta tuli kuningas 15. syyskuuta 1973, kun hänen isoisänsä Kustaa VI Aadolf kuoli. Hänen valtaistuimelle nousunsa ajoittui kriittiseen vaiheeseen Ruotsin valtiosääntöhistoriassa. Samana vuonna kuningasvallan oikeudet siirrettyivät lähes täysin hallitukselle ja eduskunnalle. Vuonna 1974 voimaan tullut perustuslaki määritteli kuninkaan roolin lähinnä seremonialliseksi ja edustavaksi. Kaarle Kustaasta tuli siis ensimmäinen "kansallinen symboli" -kuningas, jolla ei ollut poliittista valtaa, mutta jonka rooli yhteiskunnallisena ja diplomaattisena hahmona säilyi.
Tämä muutos oli sekä haaste että mahdollisuus. Kaarle Kustaan on ollut mukava mukauttaa rooliaan vuosien saatossa. Hän on keskittynyt valtion edustamiseen, hyväntekeväisyystyöhön ja Ruotsin etujen ajamiseen kansainvälisesti. Hän on vierailut maailmanlaajuisesti edustamaan ruotsalaisia yrityksiä ja innovaatioita sekä edistämään diplomaattisia suhteita.
Kaarle XVI Kustaa avioitui vuonna 1976 saksalaissyntyisen Silvia Sommerlathin kanssa, josta tuli silloinen kruununprinsessa Silvia ja nykyinen kuningatar Silvia. Heillä on kolme lasta: kruununprinsessa Victoria (s. 1977), prinssi Carl Philip (s. 1979) ja prinsessa Madeleine (s. 1982).
Perhe on ollut aktiivinen osa ruotsalaisessa mediassa ja yhteiskunnassa. Kuningatar Silvia on tunnettu pitkäaikaisesta sosiaalialan ja lasten oikeuksien puolestapuhumisestaan, erityisesti maailmanlaajuisen "World Childhood Foundation" -järjestön perustajana. Kruununprinsessa Victoria on suosittu hahmo ja tuleva kruununperijä.
Vuonna 2010 Kaarle Kustaan ja kuningatar Silvian nuorin poika, prinssi Carl Philip, avioitui Sofia Hellqvistin kanssa. Heillä on neljä lasta. Vuonna 2013 prinsessa Madeleine avioitui Christopher O'Neillin kanssa, ja heillä on kolme lasta.
Perheen julkisuus on tuonut sekä myönteistä huomiota että haasteita. Erityisesti 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa kuningasperheen yksityiselämä herätti runsaasti mediakeskustelua, mikä johti myös keskusteluun julkisuuden ja yksityisyyden rajoista.
Nykyään 70-vuotiaana Kaarle XVI Kustaa on yhä aktiivinen kuningas. Hänen valtakautensa on ollut merkittävä Ruotsin historiassa: hän on ollut silloin, kun maa on liittynyt Euroopan unioniin, kun siitä on tullut konsekventti maa pakolais- ja maahanmuuttopolitiikassa, ja kun se on mukauttanut rooliaan maailmanlaajuisessa politiikassa.
Kuningas on tunnettu innostuksestaan purjehdukseen, ympäristönsuojelun edistämisestä ja suuresta metsästäjän intohimosta. Hän on myös ollut urheilun, erityisesti hiihdon ja venesportin, kannattaja.
Hänen valtakautensa aikana on tapahtunut myös merkittäviä muutoksia Ruotsin monarkian asemassa. Vuonna 2019 kruununperimyslaki muutettiin siten, että primogenituuri, eli vanhimmalla lapsella oleva oikeus kruunuun, tuli sukupuolesta riippumattomaksi. Tämä merkitsi sitä, että kruununprinsessa Victoria, Kaarle Kustaian vanhin lapsi, on nyt vahvistetusti kruununperijä, eikä hänen pikkuveljensä ohita häntä. Muutos heijasti yhteiskunnan kehitystä kohti sukupuolten tasa-arvoa.
Suurin osa ruotsalaisista suhtautuu kuningas Kaarle XVI Kustaaan myönteisesti tai ainakin kunnioittavasti. Häntä pidetään usein lähestyttävänä ja aitona. Hänen pitkä valtakautensa on antanut hänelle vakiintuneen aseman kansakunnan isähahmona. Hänen roolinsa on lähinnä symbolinen, mutta sillä on arvoa erityisesti kansallisen yhteenkuuluvuuden ja identiteetin rakentamisessa.
Kritiikkiä kuningas on saanut erityisesti mediakohujen johdosta 1990-luvulla sekä silloin tällöin hänen valtiovierailuistaan ja työmatkoistaan, jotka ovat herättäneet keskustelua kustannuksista. Hänen kannattajansa korostavat kuitenkin, että hänen edustusarvonsa ja diplomaattinen roolinsa tuovat Ruotsille kansainvälistä näkyvyyttä ja hyötyä.
Kaarle XVI Kustaa on myös aktiivisesti panostanut Ruotsin yritysten ja innovaatioiden edistämiseen ulkomailla. Hänen mukanaan ottamat liiketoimintadelegaatiot vierailuillaan ovat osa strategiaa, jolla Ruotsia markkinoidaan innovaatiomaana.
Kuningas Kaarle XVI Kustaa on viime vuosina ilmoittanut aikeistaan "retirement-lomasta" tai siitä, että hän aikoi vähentää virallisia velvollisuuksiaan. Hän haluaa antaa enemmän tilaa kruununprinsessa Victorialle ja prinssi Carl Philipille. Kuitenkaan hän ei ole ehdottanut virallista luopumista kruunusta, kuten esimerkiksi naapurimaassa Alankomaissa on tehty. Hän aikoo jatkaa kuninkaana, mutta keskittyä enemmän niihin tehtäviin, jotka hän kokee merkittäviksi ja persoonallisiksi, kuten ympäristönsuojelu ja tiettyjen kansainvälisten asioiden edistäminen.
Kaarle XVI Kustaa on siis kuningas, joka on mukautunut muuttuvaan aikaan. Hän on ohjannut Ruotsin monarkiaa kohta modernia demokratiaa, säilyttäen samalla perinteisiä arvoja ja edustuksellista roolia. Hänen pitkä valtakautensa on jättänyt jäljen Ruotsin historiaan, ja hänen perheensä jatkaa monarkian uudistamista ja ylläpitämistä tuleville sukupolville.