Kun palvelut siirtyivät hyvinvointialueelle: Muutos keskisuomalaisen arjessa

Vuoden 2023 alussa moni suomalainen heräsi uuteen todellisuuteen. Kuntien pyörittämät sosiaali- ja terveyspalvelut eivät enää kuuluneetkaan kaupungille tai kunnalle, vaan vastuu siirtyi hyvinvointialueille. Keski-Suomessa tämä muutos oli konkreettinen: Jyväskylän, Äänekosken ja muiden keskisuomalaisten kuntien asukkaiden palvelut organisoitiin uudelleen Keski-Suomen hyvinvointialueen alle.
Muutos ei ollut vain hallinnollinen viivasto paperilla. Se kosetti miljoonia ihmisiä ja niiden arkea. Monella heräsi kysymys: mihin nyt soitan, jos flussa iskee tai jos tarvitsen tukea arjessa?
Hyvinvointialueuudistuksen tavoite oli kunnianhimoinen. Suomessa palvelujen saatavuus oli vaihdellut suuresti asuinpaikan mukaan. Iso kaupunki tarjosi usein enemmän kuin pieni kunta. Uudistuksella haluttiin turvata yhdenvertaiset palvelut koko maakunnassa riippumatta siitä, asuuko ihminen Jyväskylän keskustassa vai harvemman asutun alueen reuna-alueella.
Keski-Suomen hyvinvointialueen tehtäväksi tuli järjestää terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja pelastustoimi. Tämä tarkoitti valtavaa logistista ja henkilöstöllistä urakkaa. Aiemmin eri kuntien järjestämät palvelut piti yhtenäistää, tietojärjestelmät saada keskustelemaan keskenään ja käytännöt vakioida.
Kansalaisen näkökulmasta suurin muutos oli yhteystiedoissa ja palvelupoluissa. Ennen soitto saattoi suuntautua oman kunnan terveysasemalle. Uudistuksen jälkeen monissa tilanteissa ensimmäinen kontaktipiste on valtakunnallinen palvelunumero 116117 tai alueen oma sähköinen asiointi. Tavoitteena oli, että ammattilainen ohjaa ihmisen oikeaan paikkaan jo ensimmäisellä yhteydenotolla, eikä potilaan tarvitsisi itse navigoida monimutkaista viidakkoa.
Siirtymäkausi ei ole ollut ilman haasteita. Mikään suuri hallinnollinen muutos ei tapahdu hetkessä ilman kitkaa. Paljon on puhuttan jonotilanteista, henkilöstön saatavuudesta ja siitä, kuinka nopeasti uudistus tuottaa lupauksensa mukaisia tuloksia. Keski-Suomessa, kuten muuallakin Suomessa, on jouduttu tasapainoilemaan kustannusten, laadun ja saatavuuden kolmion kanssa.
On kuitenkin tärkeää huomata, mitä uudistus on jo mahdollistanut. Palveluintegraatio tarkoittaa käytännössä sitä, että eri palvelut pyritään niputtamaan yhteen. Esimerkiksi vanhuspalveluissa ja lasten perhepalveluissa pyritään siihen, että sama asiakas saa kokonaisvaltaista tukea sen sijaan, että hän joutuisi asioimaan usean eri viranomaisen kanssa erillään.
Digitalisaatio on ollut toinen keskeinen elementti. Omahoitoportaalit ja sähköiset ajanvaraukset ovat yleistyneet. Nuorille sukupolville tämä on usein sujuvampaa, mutta vanhemmille väestöryhmille se voi tuoda uusia kynnyksiä. Siksi fyysiset palvelupisteet ja puhelinpalvelu säilyvät edelleen kriittisenä osana kokonaisuutta.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa tavallisen keskisuomalaisen kannalta tänään? Ensinnäkin, palvelujen järjestäjä on selkeä. Kun tarvitset terveydenhuollon palvelua, sosiaalityön tukea tai pelastustoimen apua, taustalla on sama organisaatio. Tämä helpottaa vastuunjakoa, vaikka käytännön tasolla välillä vielä etsitäänkin oikeaa luukkua.
Toiseksi, oma aktiivisuus on noussut arvoon. Sähköiset palvelut vaativat käyttäjältään osaamista, ja omien tietojen seuraaminen on helpompaa kuin ennen. Toisaalta se vaatii myös digitaalista lukutaitoa, jota ei voi olettaa kaikilla olevan.
Keski-Suomen hyvinvointialueen toiminta on vielä kehittymisvaiheessa. Uudistus on suuri prosessi, jonka vaikutukset näkyvät vasta vuosien kuluessa. Arviointikriteerinä ei pitäisi olla vain se, kuinka nopeasti muutos saatiin tehtyä, vaan paraneeko palvelujen laatu ja saatavuus pitkällä aikavälillä.
Kansalaisilla on myös valtaa vaikuttaa. Hyvinvointialueet ovat demokraattisesti johdettuja, ja aluevaltuustot päättävät budjetista ja painopisteistä. Palaute palvelujen toimivuudesta on yksi tärkeimmistä työkaluista, joilla järjestelmää voidaan hioa toimivammaksi. Jos palvelu ei kohtaa tarvetta, siitä pitää kertoa.
Lopulta kyse on ihmisistä. Hallinnolliset rakenteet ovat vain välineitä, joiden tarkoitus on tukea ihmisten hyvinvointia. Keski-Suomessa tehdään työtä sen eteen, että palvelut olisivat lähellä, laadukkaita ja tasa-arvoisia. Matka on alkanut, ja se vaatii sekä päättäjiltä että käyttäjiltä kärsivällisyyttä ja vuorovaikutusta.